30.11.2010 - 18.12.2010
Design Telakka
1 / 3
Telakkaranta
Telakkaranta on laivanrakennusteollisuudelta vapautuva alue Hietalahden vesialueen ja Telakkakadun välissä. Alueen suunnittelu käynnistyy kansainvälisellä arkkitehtuuri-kutsukilpailulla. Kilpailuehdotukset ovat esillä ja kommentoitavina Laiturin näyttelyssä ja verkossa.
Tutustu kilpailutöihin ja jätä kommenttisi tuomaristolle:
Kilpailun tavoitteena on löytää arkkitehtonisesti ja toiminnallisesti korkeatasoisia ratkaisuja vanhan telakka-alueen täydennysrakentamiselle, johon kuuluu mm. hotelli ja design-putiikkeja. Kilpailutöistä etsitään eheää kokonaisuutta, joka rikastuttaa alueen historiallista miljöötä ja luo pohjan jatkosuunnitelmille. Lisäksi kilpailussa painotetaan vanhojen rakennusten uusiokäyttösuunnitelmia.
Ideatasolla kilpailulla haetaan suuntaa alueen asuinkortteleiden suunnitteluun, merellisen tunnelman vahvistamiseen ja alueen liittämiseen entistä vahvemmin osaksi ympäröivää kaupunkirakennetta.
Hietalahden telakka on Helsingin keskusta-alueen viimeisiä varhaisen teollisuuden muovaamia ympäristökokonaisuuksia. Rakennuskanta koostuu pääosin vanhoista punatiilisistä teollisuusrakennuksista sekä uudemmista teollisuushalleista. Alueen vanhoja rakennuksia muutetaan toimisto-, liike- ja kulttuuritiloiksi. Lisäksi rantaan suunnitellaan uusia auntoja ja toimitiloja. Telakkaranta liitetään myös kantakaupungin rantoja kiertävään ulkoilureittiin.
Voittaja valitaan tammikuussa
Kilpailussa on mukana on neljä arkkitehtitoimistoa: Suomesta Arkkitehtitoimisto JKMM Oy ja Arkkitehtitoimisto Sigge Oy, Tanskasta Lundgaard & Trandberg Arkitekter A/S sekä Saksasta Diener & Diener Architekten. Kilpailuaika päättyi 15.11.2010.
Suljetut kuoret, jotka yhdistävät osallistujien nimet nimimerkkeihin, avataan tammikuussa voittajan valinnan jälkeen. Palaute kilpailutöistä raportoidaan tuomaristolle ja sitä voidaan hyödyntää alueen jatkosuunnittelussa.
Kilpailun järjestää Skanska Talonrakennus Oy yhteistyössä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.
Lue lisää Telakkarannan suunnitelusta >>
Kilpailu SAFAn sivuilla >>
Kommentit
Seuraan mielenkiinnolla Hietalahden Telakan, tai niinkuin ennen sanottiin "tokan" alueen kehittämistä. Aloitin siellä 16-vuotiaana ammattikoulun, josta valmistuin laivalevysepäksi vuonna 1960 kahden vuoden opintojen jälkeen.
Toivoisin, että hanketta kehitettäessä otetaan huomioon myös alueen vanha nimistö. Tarkoitan erityisesti sitä nimistöä, jota siellä työskentelevä väki käytti. Otan esimerkin. Nyt puhutaan julkisessa sanassa kuin myös suunnitelmissa "konepajasta". Sellaista mitään kuvaamatonta sanaa ei telakkatyöväen keskuudessa koskaan käytetty, lukuunottamatta ehkä joitakin virallisia papereita. Se on aina ollut viilaverstas. Kuten oli pannuverstas, ohutlevyverstas, puusepänverstas jne. Viilaverstas oli tukikohta viilareille, laivakoneasentajille, työkaluviilareille, yms. Niin, ja tietysti kolmannessa kerroksessa oli Hietalahden Telakan Ammattikoulu.
Olisi perinteen kunnioittamista, jos suunnittelun yhteydessä nähdään pieni vaiva ja kerätään alkuperäinen nimistö talteen. Väitän että sieltä löytyy eksoottisia nimityksiä ja vanhaa ilmeikästä sanastoa, joka kytkee uudet hankkeet alueen teolliseen perinteeseen.
Kiitos kommentista.
Ilman muuta alueen nimistöä suunniteltaessa otetaan huomioon paikan vanha ja perinnäinen nimistö. Tämä on ihan normaali käytäntö uutta kaavanimistöä suunniteltaessa. Nimistötoimikunta tekee esitykset uusiksi nimiksi, mutta suunnittelun peruslähtökohtana on mahdollinen käytössä ollut nimistö, siinä määrin kuin se on käyttökelpoista ja yksilöivää.
Kaikki käytössä olleet nimet on arvokasta saada talteen. Esimerkiksi Pasilan konepaja-alueen nimistöä mietittäessä vuonna 2003 saatiin arvokkaita tietoja Pasilan Konepajan Perinneyhdistykseltä.
Otan mielelläni vastaan tietoja tällä alueella käytetyistä nimistä.
Terveisin Johanna Lehtonen, kaupunkisuunnitteluviraston nimistönsuunnittelija
Minun puolestani käy mikä vain vaihtoehto, mille ei anneta mitään lapsellista amerikankielistä nimeä.
just nii!!!
Toivon hartaasti, että telakan vanhat nosturit säilytetään tavalla tai toisella. Myös teollisuusrakennusten interiöörejä/pintoja pitäisi pyrkiä säilyttämään, eikä tehdä paikasta liian kliiniä. Sadan vuoden patinaa ei saa edes rahalla! Olisi hienoa, jos Telakalle saataisiin aikanaan tyylikäs infotaulu alueen historiasta. Design-korttelit sinänsä ovat upea asia. Pitäkää myös huoli, että museolaivat saavat tilansa. Kiitos. Vihreys olisi hyvä pitää sekin mukana, esim. kattoterassien muodossa. Tehkää jotain mistä Helsinki muistetaan myöhemminkin, älkää tasapaksua peruslaatikkoa.
Kilpailuohjelmassa alueelle sijoitettu suuri asuinneliöiden määrä vaikuttaa kovin ahneelta. Tässä taas tehdään rakennusyhtiöiden ehdoilla ahdasta kaupunkikuvaa. Ihanteellista olisi, että Telakkapuisto jatkuisi rantaan. Parissa ehdotuksessa korkeampi tornimainen rakennus näyttäisikin mahdollistavan sen.
Kilpailu ei näytä tuottaneen yhtään ehdotusta, jossa alue olisi kokonaisuudessaan vakuuttavasti ratkaistu. Jos jatkosuunnittelua tehdään näiden ehdotusten pohjalta, olisi hyvä yhdistellä ja jalostaa eri ehdotusten parhaita puolia.
Kaikissa ehdotuksissa huomio keskittyy ensimmäisenä hotellin hyvin suureen massaan. Näin suuren volyymin sijoittaminen yhteen rakennukseen tässä esitetyssä paikassa näyttää kyseenalaiselta valinnalta, jopa Telakkakadun näyttävät vanhat kivitalot tuntuvat latistuvan tässä vertailussa. Tämän kokoinen rakennus sopisi paremmin telakka-alueen länsiosaan, jos sieltä joskus vapautuu tontteja. Voisi myös miettiä vaihtoehtoa muotoilla hotellimassa toisin, niin että se esimerkiksi hahmottuisi useampana pienempänä massana. Ylipäätään aluetta voisi rakeisuudeltaan tiivistääkin näistä ehdotuksista ja keskittää julkiset ulkotilat laadukkaaseen rantaraittiin ja muutamaan alueen läpi kulkevaan väylään ja yhteen tai kahteen pikku aukioon julkisten rakennusten yhteydessä, jos tällä saataisiin mittakaava pysymään paremmin hallinnassa.
Asuinrakennusten on syytä olla julkiseen ja teollisuushistorian merkitsemään ympäristöön sovitettuja, mikä tarkoittaa ainakin muuta kuin tälle ajalle tyypillisimpiä, epäkaupunkimaisia lasitetuilla parvekkeilla kuorrutettuja halvalla tehtyjä (ja kalliilla myytyjä) taloja.
Erillisistä ehdotuksista hotellin massa on parhaiten ratkaistu ehdotuksessa ”Eighteensixtyfive”, vaikka se onkin muuten kaikin puolin heikoin ja kiireellä tehdyn näköinen ehdotus. Siinä esitetty hotelli on (ehkä liiankin) kosiskelematon teollisuusympäristöön sovitettu rakennus, joka näyttää kasvavan ympäristöstään ja joka muodollaan ja tummalla värityksellään antaa tilaa olemassa oleville rakennuksille. Vaikka esityskuvat ovat vaatimattomat, näistä lähtökohdista taitava arkkitehti saattaisi saada aikaan hyvän lopputuloksen. Asuinkorttelit on ehdotuksessa esitetty niin kaavamaisesti ja mielikuvituksettomasti, että niistä ei ole jatkokehityksen pohjaksi.
Ehdotus ”Noah” poikkeaa muista hotellin vaakasuuntaisella sijoittamisella, mutta ylimassiivista ja ympäristöä runnovaa vaikutelmaa ei tässäkään ole onnistuttu välttämään. Alueen telakkahistoriasta huolimatta kuivatelakalle nostettua valtavaa laivaa muistuttava rakennus näyttää kadunvarressa vieraalta ja se ahdistaa pahoin viereen jäävää tiilistä telakkahallia. Ehdotuksen kiinnostavin osa on alueen pohjoisosaan sijoitettu asuintorni. Paikka on näyttävä ja vaativa ja hallitsee koko ympäristöä, mutta tässä kohdin tuntuu olevan paremmin tilaa isolle rakennukselle kuin alueen eteläosassa, tätä pitäisi tutkia tarkemmin. Ehkä tässä olisi parempi paikka hotellille? Muut asuinrakennukset on tässä toteutettu ehkä tarpeettomankin pienimittakaavaisina, ainakin Telakkakadun puolella voisi korkeutta olla yksi kerros lisääkin.
Ehdotuksen ”Living Harbour” esittämä ratkaisu valtavasta lasitalosta, joka on nielaissut yhden tiilitaloista, tuntuu teennäiseltä, eikä pintamateriaali poista hahmon kömpelön massiivista vaikutelmaa. Asuinkortteli muistuttaa keskieurooppalaista sosiaalista asuntotuotantoa, mikä ei välttämättä satama-alueella ole paha, mutta voi johtaa aika mitäänsanomattomaan lopputulokseen.
Myös ehdotuksen ”Hot Dock” asuinkorttelilla on riski jäädä tilallisesti mitäänsanomattomaksi tai jopa tylyksi, ja vaikka hotelli onkin muodonannoltaan ja julkisivun käsittelyltään kiinnostava, se on tähän paikkaan sijoitettuna kömpelö ja selvästi liian massiivinen.
Suunnitelmista paras on ehdottomasti NOAH. NOAH houkuttelee lähestymään koska sen mittakaava on ihmisen kokoinen. Ikkunat ja julkisivut ovat vaihtelevia ja tuottavat yllätyksiä; samoin rantarakennusten värimaailma. Tietynlainen kepeys ja urbaani leikittely näkyy työssä. Ison kuution alle jätetty käytävä on nokkela yksityiskohta, joka kutsuu ja johdattaa ihmiset rantaan. Kuution päälle tuleva sakararakennelma on moderni - mutta ei kuitenkaan niin kummallinen, että säikäyttäisi perinteisen arkkitehtuurin ystävät- ja rakennuksen keskeltä pilkottava vanha savupiippu on hieno huomionosoitus alueen historialle. Iso kiitos ilmavuudesta.
Muista lyhyesti
- Living Harbour
Toiseksi paras ehdotus. Hyvä tasapaino modernin lasin ja vanhan tiilen välillä. Pyrkimys aitoon kokeellisuuteen. Ja plussa siitä, että suunnittelija on ymmärtänyt jättää piipun muistomerkiksi. Ikävä vain, että isoa - liian isoa - lasikuutiota lukuunottamatta rakennukset ovat tylsiä ja sulkeutuneita eivätkä tarjoa mitään uutta.
- Eighteensixtyfive
Onnistunut tasapaino uuden ja vanhan välillä ja miellyttävä läpikuultavuus mutta muuten ei mitään yllätyksiä tai luovia jännitteitä rakennusten välillä. Tylsä kuutiomaisuus leimaa koko työtä.
- Hot Dock
Rakennusten korkeuserot ja epäsymmetria mielenkiintoinen yritys mutta muuten työ on rannalle nostettuja palikoita irrallaan toisistaan. Ei omaleimaista ajatusta.
Kaupunkisuunnitteluviraston sivulla sanotaan: ”Alueen vanhoja teollisuusrakennuksia muutetaan toimisto-, liike- ja kulttuuritiloiksi. Lisäksi rantaan suunnitellaan uusi hotelli, liike- ja toimitiloja sekä asuntoja. Siinähän ne arvot näkyvät: asuinalueen suunnittelu on vihoviimeinen. Kun alueelle on ahnehdittu rakennusliikkeen ja telakan konkurssipesän riemuksi ylen määrin rakennusalaa, kilpailussakaan ei voi tulla hyvää tulosta. Ensimmäiseksi mainitut kulttuuritoiminnat ovat aivan sivuseikka suunnitelmissa.
Kolme ehdotusta on selviytynyt kohtalaisesti, mutta kaikissa pääpaino on hotellin suunnittelussa. Kysyä sopii, miten kaupunkirakennetta kehittää suunnitelma, jossa massiivinen hotelli nielaisee vanhan teollisuusrakennuksen lähes piippuineen päivineen. Kuinka monta kauppakeskusta Helsingin niemi sietää? Kauppakeskuksen ja jättihotellin sijoittaminen päällekkäin ei tunnu mielekkäältä nykyhetken turvallisuuspohdinnoissa. Tuskin hotellin alatila voi olla vapaata kulkualuetta. Samoin voisi kyseenalaistaa autopaikoituksen sijoittamisen asuinkerrostalon alle.
Lähes kaikissa ehdotuksissa asuinalue on varsin viitteellisesti esitetty. Vain NOAH:issa on onnistuttu tavoittamaan jotain satamaan sopivaa miljöötä ja ilmettä myös asuinalueelle, varsinkin rannasta päin katsottuna.
Yksikään kilpailutyö ei ole kokonaisuutena onnistunut. Useimmissa töissä on joitakin hyviä ja joitakin huonoja puolia. Niiden yhdistäminen ristiin ei vain helposti onnistu.
Nettikeskustelussa on keskitytty väittelemään epäoleellisuuksista, kuten ihan vain periaatteessa pistetaloja vastaan, vaikka juuri pistetaloja sisältävässä suunnitelmassa on onnistuttu ratkaisemaan paikan eräitä ongelmia, kuten Telakkapuiston liittäminen rantaan. Pelottaa, että autopaikkojen kätkeminen kannen alle johtaa siihen, että rannasta Telakkapuistoon päin tulee niin paljon terassoivia rakenteita, että se on jo luotaantyöntävää.
Liikenteellisiä ongelmia on ratkottu varsin pinnallisesti, ja Telakkapuiston jatkeeksi syntyvä kansirakennelma voi johtaa ikävään alatilaan (vrt. Merihaka). Myös ekologiset näkemykset suunnitelmiin näyttää lisätyn vasta planssivaiheessa, todella päälle liimattuina heittoina.
Kilpailutöissä on paljolti keskitytty planssitekniikkaan, eli hämäämään katsojaa kivoilla visioilla. Näyttää myös, että työryhmiä on hajotettu eri osatehtäviin, jolloin kokonaisuus on jäänyt hajanaiseksi. Kaavoittajan pitäisi nyt pyrkiä löytämään yhteinen sävel – ja se edellyttää varmaankin tehojen eli rakennusalan leikkaamista.
Suunnitelmia katsellessa tuntuu siltä. että Puanvuoren ranta rakennetaan nyt umpeen - tavalla tai toisella. Yleisestikin tuntuu siltä, että tällä juuri nyt vallassa olevalla sukupolvella on tarve täyttää koko Helsinki oman aikansa pytingeillä. Minun mielestäni pitäisi jättää tulevillekin sukupolville jotain rakennettavaa - ja mikä tärkeintä - rakentamatonta, avaraa tilaa. Juuri avoin näkymä merelle olisi meille punavuorelaisille tärkeä, sillä koko historiamme perustuu tavalla tai toisella mereen.
Toivon päättäville voimille malttia pitäytyä mahdollisimman pienissä, ihmisenkokoisissa ratkaisuissa, joissa muistetaan myös meitä, alueella jo asuvia. Tämä alue on meidän kotimme! Se, mitä nyt tärvellään, ei voida enää korjata.
Yleisesti: Vanha idyllinen sisäpiha suojeltavien rakennusten keskellä on ehdottomasti säilytettävä. Ei yksityisiä suljettuja sisäpihoja asuintalojen väliin. Merinäköala Punavuoren- ja Merimienkaduilta ja asuinalueella pitkien talojen ja nappitalojen sijoitus siten että merinäköalaa laajalti. Nykyisen nosturin rakennuksen puoleiselle alueelle maamerkkinä yksittäinen korkea rakennus joko hotelliksi tai asuintaloksi. Muuriin aukko Munkkisaarenkadulle Telakkarannan kävelykadun jatkoksi. Liikennejärjestelyt otettava huomioon jo tässä vaiheessa, Telakkakatu ei tule vetämään yksin tulevia liikennemääriä.
Mikään yksittäinen ehdotetuista suunnitelmista ei sellaisenaan vaikuta toteuttamiskelpoiselta. Toimiva yhdistelmä voisi olla muokattu versio Living Harbor:in hotellista, jossa vanhojen suojeltavien rakennusten välinen pihamiljöö on säilytetty ja hotellin uuden kattorakenteen massiivisuutta supistettu, yhdistettynä siihen NOAH:in asuintaloalueen suunnittelun luovuus ja korkea tornimainen asuintalo nykyisen Nosturi-rakennuksen kohdalla, sekä lisäksi Hot Dock:ista rakennusten sijoittelu, joka säilyttää merinäköalan laajalla alueella eikä sisällytä asuinalueelle suljettuja yksityisiä sisäpihoja.
Vanhoja suojeltavia rakennuksia ei saa peittää uuden hotellirakennuksen alle tai taakse, eikä tuhota niiden vääliin jäävää idyllistä piha-aluetta. Asuintalojen yksityisille pihoille ei ole tarvetta, sen sijaan tulee säilyttää piha-alueet vanhojen rakennusten välissä yleisenä puisto/tori/kahvila -alueena. Nykyisen Nosturi-rakennuksen paikalle soveltuu maamerkkinä yksittäinen korkea tornimainen rakennus hotellia tai asuintaloa varten tasapainottamaan alueen toisessa päässä sijaitsevaa konepajarakennusta. Ilman asuintalojen välisiä yksityisiä pihoja, suunnittelu-alueen keskivaiheilla olevan asuinalueen voi rakentaa tiheämpään, mutta aluetta ei saa kuitenkaan pilata liian suurella asuinkerrosmäärällä. Positiivista kaikissa suunnitelmissa on se, että näkymä Merimiehen- ja Punavuorenkaduilta merelle on avattu, mutta niistä kaikista puuttuu tärkeä yhteys Telakkarannan ranta-reitin kävelyväylältä Munkkisaarenkadulle muuria avaamalla kuivatelakan itälaidasta.
Eighteesixtyfive: Hotelli keskellä vanhaa hienoa englantilais/hollantilais -tyyppistä piha-aluetta. Peittää taakseen suojeltavat rakennukset. Huonoin mahdollinen sijoituspaikka hotellille alueella.
Hot Dock: Positiivista nappitalot, joissa ei suljettuja sisäpihoja - mahdollistaa koko alueelta näkymän merelle, kuten myös telakkapuistosta.
Living Harbour: Hyvä idea kierreporras savupiipun ympärille, jota hotelli hyödyntää. Tämä hotelli-alueen suunnitelma onnistuu ainoana säilyttämään vanhojen suojeltavien rakennusten väliin jäävän pihamiljöön. Hotellin vihreä lasirakennus liian massiivinen ympäristöön, supistettuna tai vähintään madallettuna versiona voisi toimia konepajan vieressä nykyisten oppilastyöpaja- ja puutavaravarasto -rakennusten päällä tai tilalla, ei siis välttämättä puutyöpajan päällä. Suljettu yksityinen sisäpiha asuinalueella ei ole arvokkaan ranta-alueen tehokasta käyttöä kaupunkilaisten kannalta. Synkkää uutta punatiilirakentamista on jo tarpeeksi (Kamppissa Urho Kekkosen kadun ympäristö ja Ruoholahti/Salmisaari -alue). Telakkarantaan vanhoihin punatiilirakennuksiin kontrasteja uusien rakennusten pinta-materiaaliin, jotta alueesta tulee elävävämpi ja ilmavampi eikä suuri punatiilikasarmi.
NOAH: Hotellin jalustalle nosto jättää ala-osan pimeäksi, tyypillisesesti tällaiset pimeät betonibunkkerit ovat todella ankeita vrt . Merihaka ja Tukholman Slussen. Lisäksi hotellirakennus tuohoaa vanhan pihamiljöön ja peittää alleen suojeltavat vanhat rakennuksineen, mm. Messinkipajan. Hyvää suunnitelmassa on uusien asuinrakennusten tyyli ja muoto; monitasoiset mutkittelevat lyhyet värikkäät kerrostaloketjut. Aukko merelle Punavuorenkadulta jäänee liian matalaksi, jotta näkymä merelle toteutuisi kauempaa katsottuna mäessä sijaitsevalta kadulta. Nosturin nykyisen rakennuksen purku ja uudelleen rakentaminen korkeampana tornitalona toimii tasapainona massiiviselle konepajarakennukselle alueen toisessa päässä.
Uudet suunnitelmat tuntuvat aina herättävän voimakkaita tunteita. Jokaisella on jokin mielipide, mutta aika monet kaupunkilaiset tuntuvat olevan sitä mieltä, että nykyisen urbanismi-buumin lasi-teräs-betoni rakennukset eivät istu kovin hyvin vanhaan kaupunkikuvaan. Kun osataan tehdä sellaistakin, joka silmää miellyttää ja istuu vanhaan korttelirakenteeseen (esim. Telakkakadun ja Tehtaankadun kulmatalo), niin miksi pitäisi noudattaa arkkitehtuurin uusinta valtavirtaa joka alueella. Telakkarannassahan on tarkoitus säilyttää arvokkaita vanhoja rakennuksia ja rakentaa niiden lomaan uutta kaupunkitilaa.
Itse kammoan tuulisia aukioita ja olen sitä mieltä, että Helsingin ilmastossa pitäisi aina muistaa, että yli 300 päivää vuodessa on enemmän tai vähemmän tuulista. Rakennusten sijoittelu tulisi aina tehdä niin, että ne suojaisivat ihmisiä myös tuulelta, eivätkä lisäisi sitä, kuten esimerkiksi Eiranrannan kohdalla kävi.
Living Harbour on näistä ehdotuksista paras jatkosuunnittelun pohjaksi, koska siinä on huomioitu Helsingin "vanhan" kantakaupungin luonne. Ehdotettu tiiliverhous on sään kestävä ja sopii yhteen vanhojen rakennusten kanssa. Ehdotuksen rantaan asti jatketut kadut avaavat alueen luontevasti vanhaan kaupunkirakenteeseen.